MTV Uutisten artikkelissa valtionvarainministeriön budjettipäällikön, Mika Niemelän, sanoma insertissä on karu: jos valtionvelallemme ei tehdä jotakin, edessä voi olla se, ettei meille enää velkaa myönnetä. Toinen uhkakuva on valtionvelan korot: jos viime vuonna olemme maksaneet korkoa alle miljardin, tänä vuonna saamme Niemelän mukaan maksaa 2,6 miljardia. Tulevan vaalikauden lopussa summa saattaa nousta neljään miljardiin euroon.
Jos sopeuttaminen olisi poliittisesti helppoa, se olisi tehty jo. Silti vasemmalta oikealla aletaan jo melko lailla ymmärtää, että jotakin on tulevina vaalikausina pakko tehdä.
Jokaisen poliitikon tulee olla huolissaan valtionvelasta ennen muuta siksi, että meillä olisi tulevaisuudessakin hyvinvointivaltio, josta rahoittaa vaikkapa koulut, sote-palvelut ja infrahankkeet.
Ja minua huolettaa yhtälössä erityisesti tämä: me emme ole pystyneet nousemaan jaloillemme kunnolla finanssikriisin jälkeen. Rajuun leikkuriin ovat 15 vuoden aikana joutuneet niin soteala kuin koulutuskin. Monissa palveluissa on ollut jo monen monta vuotta pelkkää niukkuutta tarjolla.
Hoitajat ovat väsyneitä. Väsyneitä ovat myös esimerkikso opettajat ja yliopistoväki. Vaan pahoin pelkään, että monen meistä on nieltävä karvas kalkki, ennen kuin tästä selvitään.
Siksi olen sitä mieltä, että tulevat sopeutuspäätökset on tehtävä mahdollisimman inhimillisesti kestävällä tavalla. Painottaen veronkorotuksia, sillä mitä enemmän leikkaamme, sitä suurempi on riski, että kurjistamme heitä, jolla on jo valmiiksi kaikkein vähiten.
Samalla meillä pitää olla rohkeutta panostaa tutkimukseen ja kehitykseen, jotta maamme pärjäisi entistä paremmin. Meidän on helpotettava myös erilaista yrittäjyyden byrokratiaa, jotta kynnys palkata uutta työvoimaa madaltuisi.
Me tarvitsemme jatkossa ihan jokaisen euron, jotta voimme säilyttää hyvinvointivaltion.